naapurintyttö Marica on menossa tässäkuussa wanhojentanssehin, ja eksyinkin sitten ihastelemaan ihania pukuja! herttinen, mullahan on ne jo ensvuonna! aion kyllä napata jonkun kundin heti kun sellasen näen, rawrs. muuten, hyviä uutisia, oon nyt koeajalla Rikun kanssa, ihana jätkä on vaikka eri koulussa. meillä on vaan yhdessä niin hurjan hauskaa ja se osaa olla charmikas hurmuri mut sillä on myös sellanen kovispuoli. just love he. tän kunniaks saatte kuunnella koko bloggauksen ajan Rihannan ihanaakin ihanempaa We Found Lovea!
mutta joo, asiaan. eilen istuttiin iltaa Juulin, Lillin, Minjan ja Dannin kanssa. nii että sit Miinanki olis pitäny tulla, mut sen poikaystävä alko kettuilla, joten ei voi muuta ku sanoo vittu ja painua mukaan porukkaan. stailattiin Minjan farkkushortsit (= piirrettiin niihin kangastusseilla kaikkee hauskaa) ja katottiin epäilys, tehtiin ruokaa, meikattiin toisemme ja stailattiin kenkiä sun muita juttuja niillä tusseilla. lopuks painuttiin Dannin luokse tanssimaan niitten kellariin, siel on sellanen tilava huone jos on kiva mankka ja iso peili (niitten äiti on ammattitanssija ;D). ja rakastuin Dannin tanssiasuun, so ihana.
mua pelottaa hiukan, koska oon tottunu street ja hiphoptyyppiseen tanssiin ja nyt sitten hiihtolomalla ainoo paikka oli balettikurssilla. pitää nyt kattoo mitä siitä tulee, ohjaajat on melko tuttuja, Inka ohjas mulle lihaksia parivuotta sitten, Samin nykytanssitunneilla oon käyny, Aliisan kanssa ohjasin kesällä pikkulapsien satutanssia ja Ylva on seuran puheenjohtaja. kävin tänään ostamas itelleni balettikengät ja nyt oon parituntii harjotellu niiden solmimista, hih. ainoo siis joka mua pelottaa on se, et jos siel on sellasta hifistelevää ryhmätyöskentelyä, ni argh - sit jos ne pukkareissa hengaavat snobit jotka mulkoilee aina ohikulkiessa on b-ryhmässä niin mää kuolen, siis really. joo no mut pitäkää peukkuja!
mitäs tässä, tää viikko on ollu melko lepposa ja ainoo mitä oon tehny on löhöily, tanssi & koulunkäynti. degut on muuttanu lainaan meijän serkuille, koska ne haluu tietää miltä tuntuu jos on lemmikki. höhlä, siel on kaks pikkulasta jotka varmaan heittelee niitä ikkunasta ulos. mut siis otin yhteyttä paikalliseen psykolgiin ja mä meen sen vastaanotolle lauantaina, koska on alkanu masentaa. siis sillee et ei enää huvita mikään, tanssiinkin meen vaan sillon kun jaksan. mut erotetaan kohta ryhmästä jos en ryhdistäydy, mut joku vaan painaa mun mieltäni, en mä vaan tiedä. kelasin aluks et se ois ollu tavallista mut ei se siltä enää tunnu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti