cry to my shoulder

ihanan tuntusta - kerrankin on hyvä fiilis kun sain opettajalta, kyl, opettajalta, tekstarin (vaikka oon kipee, öm?), jossa se kehu mua ja mun kirjotuksiani, mut sit huoh, Juuli soittaa mulle ja se parkuu niin vitunmoisesti koska se oli käyny lääkärissä ja nyt sen anoreksia luokitellaan öm olikse merkittäväks alipainoks. tulin justiinsa lohduttamasta Juulia ja sanoin et sen pitää syödä. vein sille tuliaiseks kans vaahtokarkkeja et jos se haluis maistaa ees yhden... mut mullekkin tulee ihan paska olo kun sil on sellanen. yhyy, Jultsukultsu pärjäile siel kotonas ja syö niit sun ruokias nii et kuolis. <3 bulimiaa sil ei kai oo ollu pariin päivään et se on paranemaan päin, mut sen vanhemmat ei tyylil tiedä yhtään et sil on jo merkittävä alipaino, ku se purkaa kaiken muhun ja Minjaan. pitäis varmaa niillekki kertoo, en tiiä...

 

tää bloggaus nyt taitaa tulla täyteen sitä miten mä kammoksun sitä anoreksiaa ja tällästä, mut whatever. mullahan oli neljätoistvuotiaana lievä anoreksia ja sit pääsin hoitoon ni kyl se siitä. taas mulle on tullu alipainon merkkejä ( en syö enää niin paljon, kunto on heikohko, ei oo kunnollisii lihaksii ymsyms. ) mut syönpähän ainakin lusikallisen maapähkinävoita joka päivä. se on niin helvetin rasvasta että päätä huimaa, mut se kun on melkeen ainoo mitä mä syön, nii ravitsee se hyvin. sit tääl asu yhteen aikaan Itävällasta tullu vaihto-oppilas Georgia, joka sit oli niin sairalloisen alipainonen, et se sai olla aikapaljon yksin ku se oli niin freaky tyyppi. mää yritin jutella sille sillo, mut c'moon, tyyppi mutis ja mulkas ja häipy. onks se iha right?

mut ei mulla tässä mitään muuta, liittykääs lukijoiksi vieläkin! (;

xoxo,

Vilna

ps. allaoleva kuva on musta niin todenmukanen

pps. sori tuplapostaus tnä, oli vaan pakko kertoo. D;

tää oikeesti kuvaa mitä anoreksia on.